fbpx

Kari Vainarin matkassa – Karavaanarin termit tutuiksi

Caravantieteiden dosentti auttaa terminologian kanssa.

Matkailuajoneuvoharrastus vilisee erilaisia termejä. Varsinkin harrastuksen vastikään aloittaneille alan erikoissanasto saattaa olla hieman epäselvää. Caravantieteiden dosentti Kari Vainari, c.t.d. onkin iloksemme lupautunut vastaamaan muutamiin lukijoittemme esittämiin alan termejä koskeviin kysymyksiin. Dosentilta voit myös jatkossa kysyä sähköpostitse kaikesta karavaanariharrastukseen liittyvästä lähettämällä tiedustelut sähköpostilla osoitteeseen caravandosentti@netti.fi

Yö- vai päiväkaasua?

Nimimerkki ”Maarit Multialta” kertoo viestissään, että perheen ensimmäisellä karavaanimatkalla asuntovaunun lämmitykseen käytettävä kaasu oli loppunut leirintäalueella keskellä yötä ja tuore karavaanariperhe oli herännyt siihen, että kaikilla oli ollut tosi kylmä. Loppuyö oli kulunut kaikkien mahdollisten peittojen alla kylmästä hytisten. Aamulla heidän vaihtaessaan täyttä kaasupulloa tyhjän tilalle naapurivaunun kokeneemmat karavaanarit olivat naureskelleet Maaritin perheelle ja vihjailleet, että aloittelijoille oli myyty vahingossa päiväkaasua. Nyt Maarit uteleekin dosentilta, missä sellaista kaasua on myynnissä, joka toimii hyvin myös yökäytössä?

Arvoisa ”Maarit Multialta”. Ensinnäkin dosentti on tosi iloinen, ettette vilustuttaneet pahemmin itseänne, vaikka kaasu pääsikin loppumaan kesken yöunien. Toiseksi olette tainneet joutua lievän juksailun kohteeksi. Ei ole nimittäin olemassa erillistä yö- tai päiväkaasua, vaan kaikki myynnissä oleva nestekaasu sopii ympärivuorokautiseen käyttöön. Dosentin vinkki onkin se, että kannattaa asentaa autoon tai vaunuun automaattinen kaasupullonvaihtaja ja huolehtia siitä, että mukana on siihen kytkettynä aina täysi varapullo kaasua, niin vastaavaa kaasun loppumista kesken yöunien tuskin pääsee enää tapahtumaan.

Minkä väristä on harmaavesi?

Nimimerkki ”Pentti Pudasjärveltä” ihmettelee asuntoautonsa likavesisäiliöstä tulevan veden väriä. Hän muistelee auton myyjän puhuneen jotain harmaasta vedestä ja harmaavesisäiliöstä, mutta Pentin säiliöstä tuleva vesi on kirkasta ja korkeintaan siinä on hieman vaaleaa vaahtoa. Pentti haluaakin tietää, mistä tässä on kyse?

Arvoisa ”Pentti Pudasjärveltä”. Matkailuajoneuvojen likavesisäiliötä kutsutaan yleisesti harmaavesisäiliöksi. Välttämättä säiliöstä pois laskettava vesi ei kuitenkaan ole väriltään harmaata, vaan se voi olla sinne lavuaarien kautta lasketuista nesteistä ja aineista riippuen esimerkiksi täysin kirkasta tai vaikkapa juuri vaaleaa vaahtoa sisältävää, jos pesualtaassa on esimerkiksi pesty tiskejä tai vaikkapa hampaita runsaasti vaahtoavalla pesuaineella. Toisaalta jos auton lavuaareihin on laskettu esim. kahvinporoja, voi likavesi olla hyvinkin tummaa. Dosentti kehottaakin Penttiä seuraamaan sitä, mitä auton viemärijärjestelmään lasketaan ja näin huomaamaan sen, kuinka voi helposti itse vaikuttaa ”harmaan” veden väriin.

Onko markiisi jotain hienostelua?

Nimimerkki ”Liisa Lappajärveltä” on lähestynyt dosenttia uuden matkailuautonsa varusteluun liittyvällä kysymyksellä. Autoa tilatessa Liisa pyysi myyjää toimittamaan auton sellaisella varustuksella, että mukana on myös auringolta suojaava ulosvedettävä katos. Tilausvahvistuksessa mainitaan kuitenkin vain markiisi, joka tuo Liisan mieleen jotakin aatelisiin viittaavaa. Nyt Liisaa pelottaakin, että tuliko autoon tilattua joku hienosteluhärpäke.

Liisa hyvä. On aivan turhaa hermoilla vähän oudolta kuulostavan sanan ”markiisi” kanssa. Hieman jaloltakin kuulostavalta nimestään huolimatta karavaanarit eivät markiisista puhuessaan tarkoita perinteistä eurooppalaista herttuan ja kreivin väliin jäävää aatelisarvoa. Useimpien mielessä tuskin on myöskään ranskalainen filosofi Markiisi de Sade, jonka nimestä on johdettu sana sadismi. Markiisi nimittäin tarkoittaa matkailuajoneuvoissa yksinkertaisesti mekanismin avulla uloskelattavaa aurinkovarjoa, joka suojaa leiriydyttäessä auton tai vaunun edustaa myös sateelta. Niinpä tilaus vaikuttaa olevan ainakin markiisin osalta todennäköisesti kunnossa. Dosentti toivottaakin runsaasti onnea uudelle autolle!

Takatukijalat käyttöön?

Nuoripari ”Peksu ja Paula Pieksämäeltä” ovat lähettäneet dosentille sähköpostin, jossa he kummastelevat kommentteja, joita ovat saaneet viime kesänä useammallakin leirintäalueella majoittuessaan. Nuorta pariskuntaa on kuulemma varsin kiivaasti kehoitettu hankkimaan matkailuautoonsa takatukijalat. Aiempina kesinä moisia kommentteja ei ole kuulunut, mutta kun vasta avioitunut pariskunta vaihtoi viime keväänä vanhan pienen asuntoautonsa uudempaan ja edeltäjäänsä paljon pidempään malliin, alkoivat kommentitkin. Onpa muutama ihminen tullut sanomaan suoraan pariskunnalle, että nyt tuo antennien heilutus saa riittää. Nuoripari ihmetteleekin kovasti mistä tässä on oikein kyse ja onko heidän tosiaan hankittava autoonsa jotkut erikoiset tukijalat?

Arvoisat ”Peksu ja Paula Pieksämäeltä”. Dosentilla on varsin vahva käsitys siitä, mistä tässä on kyse. Uusi matkailuautonne lienee sen verran edellistä autoa pidempi, että uuden auton peränylitys on kasvanut sellaiseen mittaan, joka aiheuttaa pysähdyksissä ollessa auton sisällä liikuttaessa niin voimakkaan auton keinahtelun jousien varassa, että leirintäalueella naapuritkin sen huomaavat. Tämä ei ole kuitenkaan millään tavalla vakavaa tai vaarallista. Takatukijalat toki vakauttavat tarvittaessa matkailuajoneuvoja ja monet sellaiset asennuttavatkin jälkikäteen, jos ne eivät kuulu vakiovarustukseen. Millään tavalla pakollista tämä ei toki myöskään ole, mutta monet kokevat, että ruoanlaitto ja monet muut arkiset toimet sujuvat mukavammin, kun auto ei heilahtele joka liikkeestä. Dosentti kehottaakin teitä harkitsemaan takatukijalkojen tarpeellisuuden pelkästään omien tarpeittenne mukaan. Dosentti neuvoo myös teitä jättämään saamienne kommenttien kaltaiset huomautukset omaan arvoonsa ja nauttimaan rauhassa karavaanariharrastuksen kaikista iloista.

Tässäpä oli muutama vinkki helpottamaan karavaanariharrastuksen ensiaskeleita. Kilometrien lisääntyessä harrastuksen termit tulevat varmasti tutummiksi ja asiat tuntuvat helpommilta ja selkeämmiltä. Lopuksi dosentti tahtoo kiittää lehden lukijoita erittäin oivallisista kysymyksistä ja toivottaa samalla kaikille karavaanareille aurinkoista kevättä ja turvallisia kilometrejä!

Kari Vainari
caravantieteiden dosentti, c.t.d.

Karavaanari ei koronaa kavahda – asuntoautoreissulla Baltian matkailukuplassa kesällä 2020

Kun alkuvuodesta 2020 valtiot ympäri maailmaa alkoivat nopeasti leviävän koronapandemian takia sulkemaan rajojaan, nousi monen karavaanarin mieleen terveysasioiden lisäksi myös huoli siitä, miten ulkomaan matkojen kävisi jatkossa.

Onneksi karavaanareiden tapa matkustaa on varsin itsenäistä ja kontaktit ulkopuolisiin pystyy pitämään helposti lähes kotiolosuhteita vastaavalla tasolla, joten viimeistään kevään muuttuessa kesäksi alkoi monella karavaanarilla tehdä mieli jälleen tien päälle.

Tästä seurasikin lähes ennennäkemätön karavaanariharrastuksen suosion nousu, joka on näkynyt varsinkin kotimaan matkailun suosion kasvuna nyt jo reilun vuoden ajan.

Kupla mahdollistaa matkailun

Kun keväällä 2020 koronan ensimmäinen aalto alkoi helpottamaan, aloittivat monet maat Suomi mukaan luettuna poistamaan rajaliikenteen rajoituksia. Suomi yhdessä Baltian maiden Viron, Latvian ja Liettuan kanssa muodostivat oman matkailukuplansa, jonka sisällä matkustaminen oli mahdollista ilman karanteeneja ja koronatestejä.

Niinpä mekin vaimoni kanssa varasimme laivaliput Helsingistä Tallinnaan heti heinäkuun alkuun ja päätimme lähteä virkistämään noin kymmenen vuoden takaisia muistoja lomailusta Baltiassa. Viime vuosina Baltia oli jäänyt meillä lähinnä kauttakulkuväyläksi etelään Välimeren maihin matkustettaessa, vaikka Baltiasta löytyykin monenlaista koettavaa ja nähtävää.

Itämeren tuulisilla rannoilla

Laivamatkan jälkeen Tallinnaan saavuttuamme ajelimme monilta aiemmilta reissuilta tuttua Via Balticaa alaspäin Riianlahdelle Latviaan, minne majoituimme Tüjan kylään Camping Jūrasdzeņiin. Koronasta huolimatta muutama saksalainen ja puolalainenkin karavaanari oli löytänyt tiensä samalle leirintäalueelle, mutta enimmäkseen matkailijat olivat joko suomalaisia tai baltteja.

Viihtyisä Jūrasdzeņi sijaitsee aivan Itämeren rannalla, joten auton ikkunasta avautui kaunis näköala Riianlahdelle, missä leijalautailijat nauttivat suotuisista merituulista aivan leirintäalueen edustalla.

Matkailuauto Caravanlandia Matkakertomus
Riianlahden raikkaat tuulet tarjoavat leijasurffaajille mahtavat kyydit.

Baltia tarjoaa monenlaista

Aikamme raikkaista merituulista ja merenrantakävelyistä nautittuamme päätimme lähteä ajelemaan sisämaahan, josta toivoimme löytävämme hieman helteisempää keliä ja uusia nähtävyyksiä.

Ensimmäisellä kerralla Baltiassa matkaillessamme noin 10 vuotta sitten tutustuimme Latviassa pääkaupunki Riian lisäksi esimerkiksi Siguldan alueeseen, mistä jäi positiivisina muistoina mm. Turaidan linna ja Siguldan köysiradalla matkustaminen. Näitä kohteita voikin yhä suositella kaikille Latviaan matkustaville, mutta tällä kerralla suunnittelimme panostavamme enemmän naapurimaa Liettuaan, joka oli aiemmilla matkoilla jäänyt turhankin vähälle huomiolle.

Historiaa Trakain linnassa

Riianlahdelta ajelimme ensin alemmas Latviaan ja Bauskan jälkeen Liettuan rajan ylitettyämme suuntasimme reittimme kohti Liettuan järvialuetta, missä majoituimme Camping Slenyjeen Galvé-järven rannalle. Kauniin järven toiselta puolelta avautui näkymä alunperin 1300-luvulla rakennettuun Trakain linnaan, minne lähdimme tutustumaan polkupyörillä heti seuraavana päivänä. Linnaan päästyämme löytyi selitys sille, miksi keskiaikainen linna näytti kaikissa valokuvissa niin virheettömältä. Linnakierroksella nimittäin selvisi, että linna oli rakennettu viimeisten vuosikymmenten aikana käytännössä täysin uusiksi kivi kiveltä, joten ei ihme, että se vaikutti kuin vastavalmistuneelta. Linnakierroksella vierailijoille esiteltiin Liettuan historiaa ja linnan museo tarjosikin mielenkiintoisia yksityiskohtia liettualaisten hallitsijasukujen ja aatelisten elämästä.

Matkailuauto Caravanlandia Matkakertomus
Trakain linna seisoo uljaana saaressa keskellä Liettuan järvialuetta.

Vilnassa kaupunkikävelyllä

Linnaan tutustuttuamme ajelimme Trakaista lyhyen, vain vajaan 30 kilometrin matkan, Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan, missä leiriydyimme Vilna City Campingille, joka on lähinnä muutaman yön yöpymiseen soveltuva aidattu asfalttiparkkipaikka keskellä teollisuusaluetta. Paikka sopii kuitenkin hyvin lyhyelle pysähdykselle, jonka aikana ehtii käydä tutustumassa Vilnan kaupunkiin, sillä leirintäalueelta on hyvät julkiset kulkuyhteydet läheiseen kaupungin keskustaan. Niinpä itsekin nousimme City Campingin lähellä paikallisbussiin ja noin 20 minuutissa olimme jo kävelemässä kohti Vilnan historiallista keskustaa.

Matkailuauto Caravanlandia Matkakertomus
Trakain linnan museossa pääsee ihailemaan entisaikojen aatelisten elämäntyyliä.

Ensikertalaisille Vilnassa kävijöille kaupunki näyttäytyi oikein viehättävänä historiallisena paikkana. Nautimme kävelyretkemme aikana edullista ja maistuvaa riistaruokaa eräässä Vilnan vanhimmista ravintoloista ja esimerkiksi vanhat juutalaiskorttelit ja useat vanhat kirkot tekivät meihin suuren vaikutuksen.

Matkailuauto Caravanlandia Matkakertomus
Vilnan vanhan kaupungin keskiaikaisilla kaduilla on kiva tunnelma.

Kuuman kaupunkipäivän jälkeen mieli alkoi tehdä jälleen rannikon raikkaisiin tuuliin, joten päätimme suunnistaa seuraavana päivänä tuolta Valkovenäjän rajaseudulta jälleen aurinkoiselle Itämeren rannikolle.

Matkailuauto Caravanlandia Matkakertomus
Tarujen mukaan itse Napoleon Bonaparte ihastui sotaretkellään Venäjälle niin kovasti Vilnan Pyhän Annen kirkkoon, että halusi siirrättää rakennuksen kivi kiveltä Pariisiin.

Itämeren hiekkadyynit ja Liettuan Riviera

Yksi Liettuan erikoisimpia matkailunähtävyyksiä on Kuurinkynnäs, joka on kapea pitkulainen niemimaa, jonka pohjoisosa kuuluu Liettualle ja eteläosa Venäjän Kaliningradin alueeseen. Aikoinaan Saksan Itä-Preussiinkin kuulunut alue on erityisen kuuluisa hiekkadyyneistään.

Rannikolle saavuttuamme ajoimme läpi Klaipedan kaupungin, josta Kuurinkynnäs alkaa, mutta päätimme sitten etsiä majoituksen Palangan kaupungista muutaman kymmenen kilometriä pohjoisempaa, josta löysimme mukavan pienen leirintäalueen nimeltä Camping at the Sea.

Muutaman seuraavan päivän ajan vietimme jälleen nauttien koirakävelyistä loputtoman tuntuisilla rannikon hiekkadyyneillä. Kävimme myös pyöräretkellä Palangan keskustassa ja rantakadulla, missä tunnelma oli kuin missä tahansa Välimeren lomakohteessa katusoittajineen ja rantabaareineen. Pistäydyimme myös kuuluisalla puoli kilometriä pitkällä laiturilla Palanga Pierillä, mikä tuntui houkuttelevan kovasti myös muita matkailijoita paikalle.

Matkailuauto Caravanlandia Matkakertomus
Noin puolen kilometrin mittainen Palanga Pier -laituri on yksi Palangan suosituimmista nähtävyyksistä.

Palangassa kävimme myös ihailemassa Tiškevičiain palatsia ja sitä ympäröivää kasvitieteellistä puutarhaa. Näyttävän puiston kukkaistutuksineen on suunnitellut ranskalainen arkkitehti Édouard François André 1800-luvun lopulla ja tunnelma tuolla puutarhassa olikin kuin suoraan ranskalaisen aatelispalatsin tiluksilta.

Matkailuauto Caravanlandia Matkakertomus
Tiškevičiain palatsissa Palangassa pääsee nauttimaan ranskalaiseen tyyliin rakennetuista upeista puutarhoista.

Liepāja on sekoitus rappiota ja nykyaikaa

Palangan seudulta Baltian kierroksemme jatkui rannikkoa pitkin pohjoiseen Latvian puolelle, missä pysähdyimme seuraavaksi BB-Campingiin Liepājan rannikkokaupungin lähistölle. Pienen sisämaan järven rannalla sijaitsevan BB-Campingin yhteydessä on mm. wakeboarding-vaijeriratoja sekä muita kaapeliliukuratoja ja monenlaista touhuttavaa lapsille ja lapsenmielisille.

Leirintäalueen ulkopuolella järven rannoilla on muutamia uimarantoja ja onneksi löysimme järven rauhallisemmasta osasta poukaman, missä pääsimme käyttämään koiriamme uimassa aamuisin ja iltaisin.

Matkailuauto Caravanlandia Matkakertomus
Liepājan lähes loputtomilla hiekkarannoilla voi viettää mukavaa rantalomaa.
Matkailuauto Caravanlandia Matkakertomus
BB Campingin lähellä hieman Liepājan keskustan ulkopuolella voi rantaelämästä nauttia myös sisämaan järvellä.

Teimme leirintäalueelta polkupyöräreissun myös itse Liepājan kaupunkiin, josta jäi meille hieman ristiriitainen kuva. Liepājaa voisi kuvailla vanhaksi satamakaupungiksi, jossa hienojen ja vastikään kunnostettujen pitsihuviloiden vierellä lahoaa joskus kauan sitten upeiksi tehtyjä rakennuksia, jotka ovat päässeet vuosien saatossa todella surkeaan kuntoon. Keskiverto liepājalainen kerrostalo näyttää siltä, että uutta maalia tai muutakaan remonttia ei ole tehty sitten neuvostoajan päättymisen. Toisaalta kaupungin keskustassa näkyy hienoja hotelleja ja jopa huippumodernia liikerakentamista, mutta juuri tämän takia kaupungin yleisilme on varsin ristiriitainen.

Matkailuauto Caravanlandia Matkakertomus
BB Campingin wakepark tarjoaa kaikille halukkaille mahtavat vauhdit veden päällä.

Liepājasta palailimme heinäkuun kolmannella viikolla takaisin Tallinnaan, mistä laivakyyti palautti meidät kotimaahan ja kohti pohjoisessa odottavaa kotikaupunki Oulua. Koko reissu sujui ongelmitta normaaliin tapaan huolellista koronahygieniaa ja tarvittavia turvaetäisyyksiä noudattaen.

Matkailuauto Caravanlandia Matkakertomus
Liepājasta löytyy toinen toistaan upeampia viime vuosisadan alun pitsihuviloita.

Korona on uusi normaali

Viime kesän Baltian matkasta jäi jälleen mukavat muistot. Parhaimmillaan Baltiasta löytää viehättävän sekoituksen vanhaa kulttuuria ja historiaa, uudempaa neuvostovallan aikasta rappiota sekä huippunykyaikaa ja kaiken tämän voi löytää monissa paikoissa ainoastaan päätään eri suuntiin kääntämällä.

Mahtavaa olikin, että pääsimme keskellä korona-aikaa reissuun, vaikka itse tauti jatkoikin olemassaoloaan ja nosti taas myöhemmin päätään uudempien aaltojen myötä. Viime kesänä rokotuksista ei vielä ollut apua matkustamiseen, mutta tätä kirjoitellessa alkaa vaikuttamaan siltä, että täyden rokotussarjan myötä karavaanimatkailu ulkomaillekin avautuu jälleen. Koronan kanssa täytyy vain opetella elämään ja näin kattavien rokotusten kautta ulkomaatkin avautuvat vähitellen kaikille karavaanareille.

Teksti ja kuvat: Jouni Ylisuutari

Jutun kirjoittaja on aktiivinen karavaanari, innokas valokuvaaja ja intohimoinen matkailun harrastaja. Hänen ympäri maailmaa ottamiaan valokuvia löytyy osoitteesta: www.facebook.com/kaunistavaloa

Lue lisää:

Romaniassa vampyyrien jalanjäljillä

Viimeisten kymmenen vuoden ajan olemme vaimoni kanssa matkustaneet joka kesä matkailuautollamme eteläiseen Eurooppaan nauttimaan takuuvarmasta lämmöstä, kauniista maisemista ja uusista kokemuksista. Näillä matkoilla esim. Italia, Slovenia, Kroatia ja Ranska ovat tulleet meille tutuiksi, mutta jostakin syystä eräät Kaakkois-Euroopan maat ovat jääneet näiden perinteisempien matkakohteiden varjoon.

Vuoden 2017 keväällä seuraavaa matkakohdetta miettiessä päätimme unohtaa nuo tutut matkakohteet ja valitsimme kesän kohteeksi entisen itäblokin maihin kuuluvan Romanian.

Olimme muutaman edellisvuoden tapaan lähdössä liikkeelle kahden pariskunnan ja kahden asuntoauton seurueella ja Romania oli meille kaikille täysin ennenkokematon matkakohde. Oikeastaan ainoat asiat mitä tiesimme maasta etukäteen olivat sen entisen diktaattorin Nicolae Ceausescun hirmuhallinto sekä kauhuelokuvista tutut Transilvanian vampyyritarinat. Niinpä lähdimme heinäkuun puolivälissä Oulusta kohti Romaniaa avoimin ja odottavaisin mielin.

Transilvania

  • Historiallinen alue Romanian keskiosan ylängöllä
  • Väkiluku n. 7,3 miljoonaa
  • Kuuluisimmat kaupungit: Cluj-Napoca, Timisoara, Brasov, Oradea, Sibiu ja Târgu Mureș
  • Ylänköilmaston alue, jossa kesäpäivät kuumia ja yöt viileitä
Matkailuauto Caravanlandia Matkakertomus
Transilvaniasta löytyy kaunista luontoa, hurjaa historiaa ja upeita linnoja.

Via Baltica vie etelään edullisesti

Kesälomamme matkareitiksi valitsimme ajamisen Via Balticaa pitkin Tallinnasta Baltian maiden lävitse alas Puolaan ja siitä Slovakian sekä Unkarin kautta Romaniaan.

Nykyisin liikkuminen Via Balticalla sujuu varsin leppoisasti ja liikennekulttuuri on viime vuosien aikana kehittynyt kovasti takavuosiin verrattuna. Kun ottaa vielä huomioon itäisen Euroopan edulliset polttoaineen hinnat, niin Via Baltica on mielestämme kaikista mielekkäin reitti itäiseen Eurooppaan matkustettaessa. Ajomatka Tallinnasta etelään sujuikin reippaassa tahdissa ja neljässä päivässä olimme jo Romanian naapurimaassa Unkarissa Egerin seudulla.

Lepotauko lämpimissä kylvyissä

Sovimme jo kotimaassa ennen liikkeelle lähtemistä, että pidämme ajamisessa muutaman päivän lepotauon Unkariin päästyämme. Meillä oli mukavia kokemuksia aiemmilta matkoiltamme Unkarin thermal-kylpylöistä, joten päätimme jälleen etsiä reitin varrelta jonkin mukavan pikkukaupungin, jossa polskisimme mineraalipitoisissa vesissä ja samalla pääsisimme rentoutumaan sopivaan lomatunnelmaan.

Egerin kaupungin lähistöltä löysimme Bogács-nimisen kylän, jossa majoituimme varsin suositun kylpylän leirintäalueelle aivan uima-altaiden viereen.

Matkailuauto Caravanlandia Matkakertomus
Unkarilaisissa thermal-kylpylöissä riittää tungosta kesäisin. Kuvassa eräs Bogács-kylpylän viileän veden altaista.

Suomessa yleisesti käytössä olevat neljän metrin turvavälit piti tällä leirintäalueella suosiolla unohtaa, sillä jos yrittikin jättää hieman etäisyyttä seuraaviin majoittujiin, niin kylpyläreissulta palatessa joutui todennäköisesti huomaamaan, että pieneenkin rakoon oli sillä välillä saattanut ilmestyä uusi asuntovaunu tai teltta. Jokainen uusi majoittuja yritti luonnollisesti päästä mahdollisimman lähelle mineraalivesialtaita, joten lopputulos oli se, että kaikki matkailuautot ja -vaunut sekä teltat olivat leirintäalueen nurmikoilla sikin sokin sekamelskassa alle metrin etäisyyksillä toisistaan.
Lämpötila Unkarissa oli heinäkuun loppupuolella jo reilusti yli kolmessakymmenessä asteessa, joten neljä päivää lämpimistä ja välillä myös viilentävistä kylvyistä nautiskeltuamme olimme jälleen valmiita jatkamaan matkaa kohti reissun pääkohdetta Romaniaa.

Matkailuauto Caravanlandia Matkakertomus
Neljän metrin turvaetäisyyttä ei noudateta unkarilaisilla leirintäalueilla.

Tieverkon kunto asettaa haasteita

Unkarista Romanian puolelle päästyämme huomasimme nopeasti, että romanialaisten maanteiden kunto vaihtelee todella paljon aina virheettömistä monikaistaisista moottoriteistä jopa huonosti kynnettyjä perunapeltoja muistuttaviin kinttupolkuihin. Itse opimme tämän kantapään kautta heti ensimmäisen ajopäivän aikana, kun annoimme navigaattorin johdattaa meidät vuoristoa ylittävälle suorimmalle reitille ilman, että selvitimme edessä olevien teiden kuntoa mistään etukäteen.

Transilvania sijaitsee keskellä Romaniaa ylängöllä, joten sinne päästäkseen on noustava ylös monta sataa metriä korkeille kukkuloille. Lyhin reitti ei ainakaan meidän tapauksessa ollut läheskään se nopein ja helpoin reitti, vaan jouduimme pujottelemaan tuntitolkulla vesisateen liukastamilla ja tietöiden hidastamilla vuoriston pikkuteillä. Onneksi ehdimme kuitenkin juuri ennen pimeän tuloa ensimmäiseen majoituspaikkaamme Camping Ledoon Cincis-järven rannalle.
Matkanteon vaikeudesta viisastuneina etsimme seuraaviksi ajopäiviksi internetistä sivun, josta löytyi lähes reaaliaikainen tieto Romanian tieverkoston tietöistä ja yleisestä kunnosta. Sen avulla seuraavat reittivalinnat Romaniassa onnistuivatkin huomattavasti ensimmäisen ajopäivän huonokuntoisten serpentiiniteiden valintaa jouhevammin.

Matkailuauto Caravanlandia Matkakertomus
Romanialaisessa tieliikenteessä kulkevat yhä sulassa sovussa sekä autot että hevosvankkurit.

Vampyyritarinat tuovat turisteja

Transilvania tunnetaan ympäri maailmaa irlantilaissyntyisen Bram Stokerin Dracula-romaanin ansiosta. Kauhuromaanin päähahmo Dracula pohjautuu 1400-luvulla Romaniassa vaikuttaneeseen ruhtinas Vlad Tepesiin, joka sai julmuutensa ansiosta lisänimen Vlad Seivästäjä.

Romanialaiset ovat osanneet hyödyntää kreivi Draculan tarinaa matkailussa tehokkaasti ja niinpä lähes jokaisessa alueen kaupungissa on rakennuksia tai linnoja, jotka tarujen mukaan liittyvät edes kaukaisesti jotenkin Vlad Seivästäjän elämään. Näimme retkillämme esimerkiksi kylttejä, joissa väitettiin Draculan syntyneen jossain talossa ja toisaalla taas oli linnoja, joissa Dracula oli ollut tarinasta riippuen joko vankina tai vangitsijana.

Transylvanian suosituimmissa matkakohteissa riittää turisteja ympäri maailmaa. Esimerkiksi pääkaupunki Bukarestista kuljetetaan päivittäin bussilasteittain kansainvälisiä turistiryhmiä tutustumaan Dracula-tarinoihin liittyviin linnoihin Transilvanian ylängölle.

Nyt mua viedään linnasta linnaan

Romania on yksi Euroopan edullisimpia matkailumaita ja esimerkiksi leirintäalueiden majoitusmaksut ovat moniin maihin verrattuna todella halpoja. Hunedoaran kaupungin lähellä sijaitsevassa Camping Ledossa yhden leirintäyön hinta oli noin 7 euroa. Valitsimme Camping Ledon siksi, että se sijaitsee kätevästi lähellä upeaa Corvinin linnaa, jonne teimme leirintäalueelta päiväretken edullisesti paikallisen taksin kyydillä. Mahtava linna on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde ja yllättäen siellä oli tuntuvasti vähemmän turisteja kuin huomattavasti vaatimattomamman oloisessa Draculan ”virallisessa” linnassa Branissa.

Matkailuauto Caravanlandia Matkakertomus
Branin linna mainostaa itseään ainoana oikeana Draculan linnana. Linna houkuttelee matkailijoita Romaniaan ympäri maailmaa.

Tutustuttuamme Hunedoaraan ja Corvinin linnaan siirryimme Brasovin kaupungin lähellä sijaitsevaan Branin kylään, jossa majoituimme Vampire Camping -leirintäalueelle. Branin linna on yksi Romanian suosituimmista matkakohteista, joten linna ja sen ympäristö suorastaan kuhisi matkailijoita ja matkamuistorihkaman myyjiä. Itse linna ei Corvinin linnan jälkeen enää erikoisemmin sykähdyttänyt, mutta tarjosi kuitenkin ihan mielenkiintoisen kurkistuksen alueen historiaan. Todella suositussa matkakohteessa myös leirintäalueen majoitushinnat sekä ravintoloiden ruokailukustannukset olivat paljon lähempänä normaalia keskieurooppalaista tasoa.

Monipuolinen matkailumaa

Transilvanian draculamyytin lisäksi Romania tarjoaa matkailijalle paljon muutakin nähtävää ja koettavaa. Maasta löytyy useita kiinnostavia keskiaikaisia kaupunkeja ja aika tuntuu jotenkin pysähtyneen varsinkin maaseudulla liikuttaessa.
Vietimme lomallamme muutaman päivän Sighisoaran keskiaikaisen kaupungin kapeisiin katuihin, ikivanhoihin muureihin ja toreihin tutustellen. Viehättävä transilvanialainen kaupunki hurmasi meidät kauneudellaan ja vuosisatojen patinoimilla rakennuksillaan.

Romania on yhä myös maa, jossa on aivan normaalia, että maantiellä autojen seassa tulevat vastaan maanviljelijän ohjastamat perinteiset hevosvankkurit. Tällaista ei enää näe juurikaan muualla Euroopassa.

Luonto on lähellä Romaniassa

Karpaattien vuoret sopivat luontomatkailusta ja vaeltamisesta kiinnostuneille ja tarjoavat mahdollisuuden tutustua erääseen Euroopan harvoista vielä luonnontilaisista metsäisistä vuoristoalueista. Itse nousimme linnakierrosten jälkeen kondolihissillä Bustenin vuoristokaupungista ylös Etelä-Karpaatteihin kuuluville Bucegi-vuorille.

Ylhäällä vuorten huipulla yli kahden kilometrin korkeudessa pääsimme ihailemaan upeiden maisemien lisäksi kuuluisia Babelen kivimuodostelmia, jotka ovat myös eräs Romanian suosituimmista turistinähtävyyksistä. Nuo sienimäiset valtavat kivimuodostelmat ovat muodostuneet vuosituhansien aikana eroosion vaikutuksesta erikoisiksi luonnon synnyttämiksi taideteoksiksi vuorten huipulle.

Matkailuauto Caravanlandia Matkakertomus
Sade ja tuuli ovat synnyttäneet Babelen erikoiset kivimuodostelmat vuorten huipulle vuosituhansien aikana.

Kaikkea ei ehdi yhdellä reissulla

Mustanmeren rannikko Romaniassa on myös oivallinen rantakohde, joka tarjoaa kesäisin mahtavat mahdollisuudet uimiseen ja rantaelämään. Itse päätimme kuitenkin jättää Mustallemerelle saakka ajamisen jollekin toiselle reissulle, sillä pelkästään Transilvaniassa tuntui riittävän ihan kylliksi koettavaa yhdelle vajaan neljän viikon reissulle. Kaikkea ei kuitenkaan yhdellä lomalla ehdi millään näkemään, joten päivälämpötilan alkaessa nousta sietokykymme rajoille elokuun alussa päätimme kääntää karavaanimme keulan takaisin kohti pohjoista.

Kotimatkalla pysähdyimme jälleen kylpylään Tiszaújvároksessa Unkarissa, missä uiskentelimme parin päivän ajan tällä kerralla lähinnä viileissä altaissa, sillä ulkolämpötila liikkui päivisin jo hurjissa lähes 40 asteen lukemissa. Kotimaahan palasimme tuttua tulomatkan reittiä mukaillen ja perillä kotimaassa olimme onnistuneesta matkasta tyytyväisinä elokuun toisella viikolla.

Teksti ja kuvat: Jouni Ylisuutari

Matkakertomus julkaistu alunperin Caravanlandia-lehdessä

Lue lisää