Karavaanari ei koronaa kavahda - asuntoautoreissulla Baltian matkailukuplassa kesällä 2020

Kun alkuvuodesta 2020 valtiot ympäri maailmaa alkoivat nopeasti leviävän koronapandemian takia sulkemaan rajojaan, nousi monen matkailuauton omistajan mieleen terveysasioiden lisäksi myös huoli siitä, miten ulkomaan matkojen kävisi jatkossa.

Onneksi karavaanareiden tapa matkustaa on varsin itsenäistä ja kontaktit ulkopuolisiin pystyy pitämään helposti lähes kotiolosuhteita vastaavalla tasolla, joten viimeistään kevään muuttuessa kesäksi alkoi monella karavaanarilla tehdä mieli jälleen tien päälle.

Tästä seurasikin lähes ennennäkemätön karavaanariharrastuksen suosion nousu, joka on näkynyt varsinkin kotimaan matkailun suosion kasvuna nyt jo reilun vuoden ajan.

Kupla mahdollistaa matkailun

Kun keväällä 2020 koronan ensimmäinen aalto alkoi helpottamaan, aloittivat monet maat Suomi mukaan luettuna poistamaan rajaliikenteen rajoituksia. Suomi yhdessä Baltian maiden Viron, Latvian ja Liettuan kanssa muodostivat oman matkailukuplansa, jonka sisällä matkustaminen oli mahdollista ilman karanteeneja ja koronatestejä.

Niinpä mekin vaimoni kanssa varasimme laivaliput Helsingistä Tallinnaan heti heinäkuun alkuun ja päätimme lähteä virkistämään noin kymmenen vuoden takaisia muistoja lomailusta Baltiassa. Viime vuosina Baltia oli jäänyt meillä lähinnä kauttakulkuväyläksi etelään Välimeren maihin matkustettaessa, vaikka Baltiasta löytyykin monenlaista koettavaa ja nähtävää.

Itämeren tuulisilla rannoilla

Laivamatkan jälkeen Tallinnaan saavuttuamme ajelimme monilta aiemmilta reissuilta tuttua Via Balticaa alaspäin Riianlahdelle Latviaan, minne majoituimme Tüjan kylään Camping Jūrasdzeņiin. Koronasta huolimatta muutama saksalainen ja puolalainenkin karavaanari oli löytänyt tiensä samalle leirintäalueelle, mutta enimmäkseen matkailijat olivat joko suomalaisia tai baltteja.

Viihtyisä Jūrasdzeņi sijaitsee aivan Itämeren rannalla, joten auton ikkunasta avautui kaunis näköala Riianlahdelle, missä leijalautailijat nauttivat suotuisista merituulista aivan leirintäalueen edustalla.

Baltia tarjoaa monenlaista

Aikamme raikkaista merituulista ja merenrantakävelyistä nautittuamme päätimme lähteä ajelemaan sisämaahan, josta toivoimme löytävämme hieman helteisempää keliä ja uusia nähtävyyksiä.

Ensimmäisellä kerralla Baltiassa matkaillessamme noin 10 vuotta sitten tutustuimme Latviassa pääkaupunki Riian lisäksi esimerkiksi Siguldan alueeseen, mistä jäi positiivisina muistoina mm. Turaidan linna ja Siguldan köysiradalla matkustaminen. Näitä kohteita voikin yhä suositella kaikille Latviaan matkustaville, mutta tällä kerralla suunnittelimme panostavamme enemmän naapurimaa Liettuaan, joka oli aiemmilla matkoilla jäänyt turhankin vähälle huomiolle.

Historiaa Trakain linnassa

Riianlahdelta ajelimme ensin alemmas Latviaan ja Bauskan jälkeen Liettuan rajan ylitettyämme suuntasimme reittimme kohti Liettuan järvialuetta, missä majoituimme Camping Slenyjeen Galvé-järven rannalle. Kauniin järven toiselta puolelta avautui näkymä alunperin 1300-luvulla rakennettuun Trakain linnaan, minne lähdimme tutustumaan polkupyörillä heti seuraavana päivänä. Linnaan päästyämme löytyi selitys sille, miksi keskiaikainen linna näytti kaikissa valokuvissa niin virheettömältä. Linnakierroksella nimittäin selvisi, että linna oli rakennettu viimeisten vuosikymmenten aikana käytännössä täysin uusiksi kivi kiveltä, joten ei ihme, että se vaikutti kuin vastavalmistuneelta. Linnakierroksella vierailijoille esiteltiin Liettuan historiaa ja linnan museo tarjosikin mielenkiintoisia yksityiskohtia liettualaisten hallitsijasukujen ja aatelisten elämästä.

Vilnassa kaupunkikävelyllä

Linnaan tutustuttuamme ajelimme Trakaista lyhyen, vain vajaan 30 kilometrin matkan, Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan, missä leiriydyimme Vilna City Campingille, joka on lähinnä muutaman yön yöpymiseen soveltuva aidattu asfalttiparkkipaikka keskellä teollisuusaluetta. Paikka sopii kuitenkin hyvin lyhyelle pysähdykselle, jonka aikana ehtii käydä tutustumassa Vilnan kaupunkiin, sillä leirintäalueelta on hyvät julkiset kulkuyhteydet läheiseen kaupungin keskustaan. Niinpä itsekin nousimme City Campingin lähellä paikallisbussiin ja noin 20 minuutissa olimme jo kävelemässä kohti Vilnan historiallista keskustaa.

Ensikertalaisille Vilnassa kävijöille kaupunki näyttäytyi oikein viehättävänä historiallisena paikkana. Nautimme kävelyretkemme aikana edullista ja maistuvaa riistaruokaa eräässä Vilnan vanhimmista ravintoloista ja esimerkiksi vanhat juutalaiskorttelit ja useat vanhat kirkot tekivät meihin suuren vaikutuksen.

Kuuman kaupunkipäivän jälkeen mieli alkoi tehdä jälleen rannikon raikkaisiin tuuliin, joten päätimme suunnistaa seuraavana päivänä tuolta Valkovenäjän rajaseudulta jälleen aurinkoiselle Itämeren rannikolle.

Itämeren hiekkadyynit ja Liettuan Riviera

Yksi Liettuan erikoisimpia matkailunähtävyyksiä on Kuurinkynnäs, joka on kapea pitkulainen niemimaa, jonka pohjoisosa kuuluu Liettualle ja eteläosa Venäjän Kaliningradin alueeseen. Aikoinaan Saksan Itä-Preussiinkin kuulunut alue on erityisen kuuluisa hiekkadyyneistään.

Rannikolle saavuttuamme ajoimme läpi Klaipedan kaupungin, josta Kuurinkynnäs alkaa, mutta päätimme sitten etsiä majoituksen Palangan kaupungista muutaman kymmenen kilometriä pohjoisempaa, josta löysimme mukavan pienen leirintäalueen nimeltä Camping at the Sea.

Muutaman seuraavan päivän ajan vietimme jälleen nauttien koirakävelyistä loputtoman tuntuisilla rannikon hiekkadyyneillä. Kävimme myös pyöräretkellä Palangan keskustassa ja rantakadulla, missä tunnelma oli kuin missä tahansa Välimeren lomakohteessa katusoittajineen ja rantabaareineen. Pistäydyimme myös kuuluisalla puoli kilometriä pitkällä laiturilla Palanga Pierillä, mikä tuntui houkuttelevan kovasti myös muita matkailijoita paikalle.

Palangassa kävimme myös ihailemassa Tiškevičiain palatsia ja sitä ympäröivää kasvitieteellistä puutarhaa. Näyttävän puiston kukkaistutuksineen on suunnitellut ranskalainen arkkitehti Édouard François André 1800-luvun lopulla ja tunnelma tuolla puutarhassa olikin kuin suoraan ranskalaisen aatelispalatsin tiluksilta.

Liepāja on sekoitus rappiota ja nykyaikaa

Palangan seudulta Baltian kierroksemme jatkui rannikkoa pitkin pohjoiseen Latvian puolelle, missä pysähdyimme seuraavaksi BB-Campingiin Liepājan rannikkokaupungin lähistölle. Pienen sisämaan järven rannalla sijaitsevan BB-Campingin yhteydessä on mm. wakeboarding-vaijeriratoja sekä muita kaapeliliukuratoja ja monenlaista touhuttavaa lapsille ja lapsenmielisille.

Leirintäalueen ulkopuolella järven rannoilla on muutamia uimarantoja ja onneksi löysimme järven rauhallisemmasta osasta poukaman, missä pääsimme käyttämään koiriamme uimassa aamuisin ja iltaisin.

Teimme leirintäalueelta polkupyöräreissun myös itse Liepājan kaupunkiin, josta jäi meille hieman ristiriitainen kuva. Liepājaa voisi kuvailla vanhaksi satamakaupungiksi, jossa hienojen ja vastikään kunnostettujen pitsihuviloiden vierellä lahoaa joskus kauan sitten upeiksi tehtyjä rakennuksia, jotka ovat päässeet vuosien saatossa todella surkeaan kuntoon. Keskiverto liepājalainen kerrostalo näyttää siltä, että uutta maalia tai muutakaan remonttia ei ole tehty sitten neuvostoajan päättymisen. Toisaalta kaupungin keskustassa näkyy hienoja hotelleja ja jopa huippumodernia liikerakentamista, mutta juuri tämän takia kaupungin yleisilme on varsin ristiriitainen.

Liepājasta palailimme heinäkuun kolmannella viikolla takaisin Tallinnaan, mistä laivakyyti palautti meidät kotimaahan ja kohti pohjoisessa odottavaa kotikaupunki Oulua. Koko reissu sujui ongelmitta normaaliin tapaan huolellista koronahygieniaa ja tarvittavia turvaetäisyyksiä noudattaen.

Korona on uusi normaali

Viime kesän Baltian matkasta jäi jälleen mukavat muistot. Parhaimmillaan Baltiasta löytää viehättävän sekoituksen vanhaa kulttuuria ja historiaa, uudempaa neuvostovallan aikasta rappiota sekä huippunykyaikaa ja kaiken tämän voi löytää monissa paikoissa ainoastaan päätään eri suuntiin kääntämällä.

Mahtavaa olikin, että pääsimme keskellä korona-aikaa reissuun, vaikka itse tauti jatkoikin olemassaoloaan ja nosti taas myöhemmin päätään uudempien aaltojen myötä. Viime kesänä rokotuksista ei vielä ollut apua matkustamiseen, mutta tätä kirjoitellessa alkaa vaikuttamaan siltä, että täyden rokotussarjan myötä karavaanimatkailu ulkomaillekin avautuu jälleen. Koronan kanssa täytyy vain opetella elämään ja näin kattavien rokotusten kautta ulkomaatkin avautuvat vähitellen kaikille karavaanareille.

Teksti ja kuvat: Jouni Ylisuutari

Jutun kirjoittaja on aktiivinen karavaanari, innokas valokuvaaja ja intohimoinen matkailun harrastaja. Hänen ympäri maailmaa ottamiaan valokuvia löytyy osoitteesta: www.facebook.com/kaunistavaloa

Lue lisää:

• Romaniassa vampyyrien jalanjäljillä
• Karavaanarina koet enemmän – Euroopan salatut paratiisit